Viikon 37 krapu-sanat ovat pelastaa, paikka, ärsyttävä.
Lipsu
-Paikka!, yritin komentaa pelastettua eli rescue-koiraani. Häntä heiluen koiruus seurasi minua. -Senkin ärsyttävä piski! Olin olevinani vihainen mutta siitä mitään tullut. Aito Seropian noutajani hyppi ja pomppi innoissaan, nousten jalkojani vasten ja kerjäten siliä ja rapsua.
-Hauhau!, hän sanoi ja nuoli naamaani. -Voi rakas Lipsu, sinä se siten jaksat nuolla naamaani. Siitä olin nimenkin antanut, ensitapaamisella koiruus oli yksinkertaisesti hypännyt syliini ja alkanut nuolemaan naamaani. Huostaanottajakin ihmetteli koiran reaktioita: -No jopas, hän ei ole kertaakaan reagoinut noin luottavaisesti kehenkään, sinua hän suorastaan jumaloi.
Tuosta tapaamisesta on kuukausi ja en ole koskaan kehenkään rakastunut näin tolkuttomasti. Lipsu ja minä, ikuisesti!!!
-----------------------------
Tämän kertainen krapuni on unelma, haave jonka vielä toteutan, tahtoo koiruuden! Joskin ensin on vielä se yksi muutto edessä, tähän kun ei saa koiraa ottaa ja muutoinkin, tahdon enempi maalle. Sinne kelpaa sitten ottaa koiruus juoksentelemaan ilman naruja, vapaana ja villinä, joskin hyväkäytöksisenä. En vaadi paljoa mutta se minkä vaadin, pitää toteutua. Vastalahjaksi koiruuteni tulee saamaan jakamattoman rakkauteni, uskollisuuteni ja ruokaa sekä nukkumapaikan vierestä, mikäs sen mukavampaa kuin lämmin hurtta talvipakkasella=)
Sus'huetseja olen väsännyt ihan tolkuttomasti, on ollut inspiroitunut olotila ja jotain oudon ihmeellistä hyväntuulisuutta. Huomasin tämän tuulen ja aloin oikein itseäni tutkailla ja kappas vaan - olen onnellinen!! On niin harvinainen tunne ja aiemmin tullut lyhyenä, ryöpsähtävänä tunteena joka on ottanut valtaansa hetkeksi aivan kympillä. Tämä taas on erilaista, ensin tuumin että olen tyytyväinen vaan tunne on niin voimaisa ja rentouttava että se täytyy määritellä onneksi. Jännää!!
Hakaristikoukku iski selatessani huuto.netin tarjontaa ja löysin kirjan Kurskin panssaritaistelusta. Maailmanhistorian suurin sellainen, odotan kieli pitkällä posti-Kustia. Kyllä hyvä kirja on ihana asia, minun elämässäni olen kokenut monta kertaa sen että kirja kerrassaan vie mukanaa, siihen uppoutuu ja sitä miettii lukiessa ja sen jälkeen, joitakin harvoja on luettava jopa muutamaan kertaan (mm. TSH, Neurovelho) kun ovat niin upeita kokemuksia. Sanoisin että itsekseen koetuista asioista kirjat yltävät lähelle ekstaattisimpia!! Lukeminen kunniaan, lapsille kirja käteen ja läppärit lukkojen taakse!!!
Sellaista, hyvää alkanutta,
Sus'
Horoskooppi kertoo millainen ystävä olet. Allekirjoitan noin 90% siitä mitä tuolla kauriista sanotaan. Se 10%...olen ajoittain edesvastuuton spontanisti joka antaa mennä ja löytää itsensä ongelmista. Niitä pitää järjestää jos ei muuten saa aikaiseksi, helppo elämä on tylsää... heh.
Hieno unelma ja mainiosti kirjoitettu kravuksi.
VastaaPoistaToivottavasti saat myös tämän unelmasi toteutettua ja onneksi olkoon vaan, syksysi alkaa upeasti. On mahtavaa tuntea olotilansa onnelliseksi!
Kiitos.
PoistaJoo, on kyllä outoa näin kokonaisvaltaisesti tuntea tasaista onnellisuutta. Saattaa johtua siitäkin että kun meidät on valittu onnellisimmaksi niin aloin ajatella mitä kaikkea täällä on hyvin ja tulin onnelliseksi=) Sen verran hvvin isossa kuvassa vielä kaikki että mun maailmankuvalla se tekee onnelliseksi.
Ihana unelma, toivon todellakin, että toteutuu <3
VastaaPoistaKyllä se itseasiassa on suunnitelma, käytäntöä vaille toteutunut haave=)
PoistaHyvä, että on unelmia.
VastaaPoistahttps://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006569706.html
Onneksi ei ole tulivuoria, menisin..shkettuuuuu!!
PoistaVesterinen laulaa olotilasi näin: 'Olen tänään kukaties,
VastaaPoistayksinkertaisesti onnellinen mies.' :)
Onnellisten miesten kunniaksi kippis ja kulaus! :)
Pelle Milj. taasen "Olen tyytyväinen joskin oisin onnellinen, jos vielä saisin, hullut unelmani takaisin"
PoistaTaisin saada=)
Ei lainkaan hassumpi unelma. Meillä oli kultainen noutaja, eli 15 vuotiaaksi, ja tuli aina aamulla meidän väliin sänkyyn tuhisemaan. Sen tuntee vieläkin.....
VastaaPoistaHurtan henki jäi vahtimaan, sen verran lojaali... .
PoistaAjattelin myös ajoitusta, vähän kun odotan niin keskiarvolla koira lähtee samoilla viivoilla... . olen pragmaattinen fatalisti.
Sulla unelma Lipsusta <3 Pointsit siitä, että kutsut koiruuttasi häneksi :)) Tyytyväinen tai jopa onnellinen olotila on hienoa; hyvä tässä juuri nyt eikä hinkua mihinkään eikä minkään perään. Minähän luen 'aivan sikana' - huumetta, elämyksiä ja aina oppii jotain uutta. Pervitiiniin olen monessakin kirjassa törmännyt.
VastaaPoistaPervitiiniä eli suomalaisittain Hööki-pulveria=)
PoistaKoirat 💕. Itselläni oli 13 vuotta ihana rhodesian ridgeback. Koirani kuoli jo reilusti 5 1/2 vuotta sitten, enkä varmaan koskaan täysin toivu siitä. Mutta pitäisikö edes? Me kasvoimme yhteen ja nyt osa minusta on poissa. Toteuta unelmasi, sillä niin falskilta kuin se kuulostaakin, koira on ihmisen paras ja luotettavin ystävä. Jos en olisi ennen tiennyt mitä on lojaalisuus, niin ainakin koirani myötä opin sen!
VastaaPoistaAjattrlin et jos ottais pennut niin kissa kaveriks, toinen oppisi laumaelämän ja toinen itsenäisyyttä. Kaverukset<3
PoistaHauhau=)
VastaaPoistaVoi mikä unelma, se todeksi tulkoon, kun aika on. Eläimet ovat parhaita ystäviä, kavereita, tressin poistajia, kun niitä hyvin kohtelee ja osaa arvostaa.
VastaaPoistaHauhau ja vuh=)
PoistaMulla on kans luonne enemmän koiraihmistä - omasta mielestäni kissat ei oo salaperäisiä, vaan vain ilmeet puuttuu ja ovat tyhmiä, joten omistajat laittaa niiden teoille päissään merkitystä.
VastaaPoistaLukeminen on mullakin keskittynyt joko scifiin tai tietoon. Nyt menossa Isomäen Miten Suomi korjaa ilmastonmuutoksen. On kyllä tosi avartava kirja, miten monimutkainen asia tuo on ja toisaalta miten paljon heti voitaisiin tehdä, kun vain päätettäis.
Eläimiin pitää suhtautua eläiminä, niitä pitää pystyä komentamaan niiden itsensä takia ja niille ei saa syöttää lohturuokaa, ne lohduttaa, ne ei tarvi lohdutusta (yleensä).
Poistakoirienajokortti tai yleisesti eläinten hallintaan saamiseksi jokin koulutus.