Naiseni.

 Tämä oli osana sunnuntain runopostausta mutta eihän se siihen sovi joten nostin ihan  omakseen:

Naiseni.

Katson kämpän ikkunaklasista niin tuttua maisemaa. -Klasista, sanon vaimeasti ja vilkaisen Naistani. Hän tuhisee tyytyväisenä, peiton alla on lämmintä vaikka en enää vieressä lepääkään. Vesi liplattaa rantakiviin, lahden selkä laineita lyö, vieno tuuli puhaltelee koivujen lehtiä, jo aavistuksen kellertäviä. Elokuun loppu alkaa intiaanikesästä huolimatta kääntyä syksyyn, näen aamukasteen riitteessä, yöllä on ollut hallaa. Aurinko alkaa puhkoa hämärää ja Naiseni kääntää kylkeään, päästäen tuhnun. Hymähdän ja tunnen valtaisan tunteen, lämpimän, lyövän rintaani: -Oh, pääsee, ja huomaan liikuttuvani kyyneleen verran. Pyyhkäisen sen noustessani, astun ja kumarrun suutelemaan Naiseni huulia. Hän vastaa reaktiona ja vaikka haluankin jatkaa, tietäen sen päätyvän rakasteluun, repäisen itseni irti ja silitän poskeaan: -Nuku rakas, nuku vaan…. Naiseni hymyilee unissaan ja huokaa, alkaa tuhista. -Siilit tuhisee, saan irrationaalisesti päähäni

Nousen ja menen kämpän kuistille istuskelemaan. Seuraan polkua joka vie yläkämpälle ja muistikuvat puskee: näen itseni tulossa ylhäältä, perässäni joitain kavereita. Partioleiri on lauantaissa ja olemme menossa saunaan. Muistan kuinka hiton hyvältä tuntui torstaista asti rymyttyämme metsässä, käydä saunassa. Lippukunnan meno oli reilua ja reipasta ja sekasaunat sallittua. Teini-ihastukset puskee rintaan, nyt ne tuntuvat muistoina mukavilta, ovat oikeilla paikoillaan, ovat olleet kun Naiseni löysin.

Viisikymppiseksi piti elää, ennen kuin joku johon minä uskalsin rakastua, rakastui minuun. Kulunut vuosi on kuitannut kaikki teini-iän ja myöhemmätkin rakkaudettomuudet, tai...meni aina niin että minä rakastin jotakuta, joku taas rakasti minua, rakkaudet eivät kohdanneet. Kyllästyin ja olin yksin 18 vuotta. En edes seksiä harrastanut vaikka oli sitä ennen ”kaatanut” kolmisenkymmentä naarasta.

Sytytin savukkeen, päivän ensimmäisen ja viimeisen. Naiseni ainoa morkotus oli rööki, ei edes kannabiksesta valittanut. Enkä minä hänen kerta kuussa radalle -ryhmästään. Vaikka panisikin jotain niin ei haittaisi, olin aina evästänyt kun lähti, kunhan ei kerro minulle ja muutenkin… . Naiseni oli vakuuttanut minun riittävän sillä saralla, ja pantiinhan me kyllä kuin kanit ajoittain. Stumppasin röökin ja tuumin että olkoot, nikotiinilaastarilla vaikka loppuelämä, kyllä se on sen arvoista ilman naistakin. - Huomenta !, kuului takaani. - Huomenta, vastasin. Naiseni kumartui selkäni taa ja ojensi kätensä halaamaan. - Kiitos kun annoit nukkua… Mä rakastan sua…. - Mä rakastan sua, vastasin ja jatkoin: 

- Nyt oli viimeinen rööki, päätin just!

- Oi, ihanaa, kulta!!

Nousin ylös ja otin Naiseni syliini, pitäen peittoa harteillaan. - Itseni tähden ja vähän sinunkin, raksulainen.. Naiseni suuteli pitkään ja hartaasti, kuiskaten korvaan: - Kanna mut sisään kulta….mä haluan mun Miestä…..

Mun Miestä, toistin päässäni ja kannoin Naiseni kämppään, laverille. Mun miestä. Hymyilin jakoavaimena ja aloin hassutella, höpsötellä, pussailla ja riisua.. .

Nukahdimme sylikkäin, aurinko ja taivas loisti niin.

Joskustässäkesällä2021Sus'

Tahdotko mut tosiaan, suhteeseen vakavaan..

ja vieläpä saksaksi ;D 

Der Päpste - von Früher