Poliisikoira Usvan uskomaton tarina!!

 Muistanette poliisikoira Usvan eräästä Sus'huetsista? Virkistän muistianne joka tapauksessa:

Tero Risti, Itämäkeläinen taparikollinen,

painamassa laukaisinta kun poliisikoira

Usva paukkaa sisään klasista, karmit kaulassa.

Kuva on taiteilijan näkemys tilanteesta joka sijoittuu maamme eteläisiin osiin ja tapahtui viime kesän aikana. Tarkemmat paikka- ja aikatiedot ovat salatut oikeuden päätöksellä vuoteen 2050 asti. Kuvassa salaman lailla etenevä poliisikoira Usva ehätti juuri hätiin, terroristiksi heittäytynyt, kantaväestöön kuuluva keski-ikäinen mies oli painamassa pommin laukaisinta. Usva oli tarttunut väkivahvoilla leuoillaan (700kg puruvoima) miehen ranteeseen ja raahannut tätä kauemmaksi laukaisimesta jolloin poliisimiehillä oli ollut aikaa lähestyä ja raudoittaa mies. Myöhemmin todetiin ranteen murtuneen ja kehtasipa mies yrittää vahingonkorvausvaadettakin!! Tuomari nauroi evätessään korvaukset: -Saatanan terroristi, vai vielä korvauksia!! -Kiitä onneasi että ollaan länsimaassa, hyvin miellelläni katkaisututtaisin kaulasi, liero! Tuomarin mielipiteestähän nousi somekohu!! Ja useiden somekohujen tapaan, sitä ei muista kukaan.... .

Sama tuomari kiinnitti poliisikoira Usvan kaulapantaan Suomen Poliisin Ansioristin kultaisilla luilla. Harva tietää että Usva sai sen jo toiseen kertaan!!

Koiranpentu oli aktiivinen heti synnyttyään. Muiden törmäillessä uikuttaen tämä täysin musta koiranpentu suunnisti suoraan nännille ja tarvittaessa, yhtenä kahdestatoista ja nännejä kahdeksan, töni veljekset ja sisarukset pois. Empatian täyttämänä se kuitenkin piti aina huolen että tönimänsä sai hänen paikkansa ja piti vahtia kunnes toinen oli syönyt.

Tämä merkillinen käytös kiinnitti koirakennelin omistajan erään ystävän huomion ja tämä varasi pennun itselleen. Varaaja oli poliisiylikonstaapeli Armas Suojanen, jo pitkään koirapoliisina toiminut vanhempi mies jolle  koirat olivat vaimo ja lapset, suku. Armaksella oli kotonaan kaksi eläkeläiskoiraa, molemmat Saksan paimenkoiria ja nyt tulisi kolmas, tällä kertaa Labradorin noutaja jossa oli aavistus oikeaa sutta sukulinjassa, noin kolmen sukupolven takana. Nämä olivat ensimmäiset käyttökelpoiset koirat, edeltävät sukupolvet olivat olleet liian itsenäisiä ja suurin osa oli karannut metsiin ulvomaan.

Kun Armas tuli hakemaan koiraa, tämä miehen nähdessään alkoi ponnistella päästäkseen korkeimmalle koirapinossa joka murisi, vinkui, haukkui ja yritti saada huomiota. -Urheasti tuo musta kiipeää vaikka tietää muksahtavansa...kas, siinähän se, sinä olet Urho, mies sanoi nostaessaan koiranpennun silmiensä tasalla. Urho vahvisti asian haukahtamalla terävästi kerran ja nuolaisemalla Armaksen nenää. Se oli rakkautta ensinostolla:)

Urho eteni normaaliin poliisikoiratapaan tutkinnosta toiseen, ollen aina kurssin kärkikastia. Ja niin hänestä tuli jossain vaiheessa Suomen Uljaan Poliisikoiraseuran täysivaltainen jäsen. Ensimmäisen mitalin, pronssisen Nuuhin, Urho sai sniffatessaan hollantilaisesta rekasta kymmenen kiloa hashista. Useiden mitalien SuurHurtta Urhosta tuli kun ensin ohjasi poliisit väkisellä loukkaantuneen retkeilijän luo, löysi maastokätkön jossa oli sata kiloa piriä ja vielä paluumatkalla löi perseen penkkiin keskellä metsää ja pisti väsyneet konstaapelit kaivuuhommiin - kolme ruumista. Huh! Tuolloin hän myös sai ensimmäisen Suomen Poliisin Ansioristin, hopeisilla luilla.

Tässä vaiheessa rikollisjärjestö Nalle Puhin Perilliset r.y. ja sen ilkeä piällikkö Kyösti Laveantiendell a.k.a. Savon Juluma, piätt..anteeksi, päätti sinänsä erinomaisen koiruuden, kustantavan järjestölle taloudellisesti liikaa ja surullista ääntä tavoitellen, kissaansa Saatanan Kattia silitellen, hän määräsi operaatio Koiranmakkaran toteutettavaksi.

Ja niin alkoi operaatio joka huolimatta järjestön jäsenten yleisen kyvyttömyyden huomioon ottaen, sujui menestyksekkäästi, joskin lopputulema oli vaihtoehtoinen. Poliisikoiran työkyvyttömyyden piti olla 100 -prosenttinen ja tässä tapauksessa se hetken siltä näyttikin. Kävi nimittäin niin että konnat olivat järjestäneet sata kpl lsd-lappuja erääseen koiranmakkarapötkyyn. Sen tiedettiin olevan Urhon eikoisherkkua jota se sai vain juhlallisuuksien yhteydessä. Joten vaikka Urho olikin koiraksi erinomaisen nokkela ja viksu, oli sekin lopulta koira ja puoli kiloa erikoisnamia oli vastustamaton rasti. Urho vetäisi herkun napaan, hitaasti nautiskellen noin kahdessa ja puolessa sekunnissa. Huuliaan lipoen se palasi palvelukseen jota tässä kohtaa edusti lepo. Raukeasti Urho haukotteli ja kävi koriinsa ettoneelle. Kunnes kori lähti lentoon. Alkoi jumalaton ulvonta, haukunta ynnä vinkuminen. Urhon audiorepertuaari tuli selväksi koko aseman miehistölle ja dynamiikka oli kohdillaan kun koiruus kertoi mitä juuri näki ja koki. "HauAouuuvuhvuhvhumurrrrärrinviuviuAouuu"!!

Lääkäri totetsi tapahtuneen ja syötti Urholle lääkehiiltä mutta sinänsä ei ollut muuta tehtävissä kuin antaa Urhon läpikäydä trippi. Koiruussankari selvisi tripistään muutoin hyvin joskin se jätti koiraan hillittömän himon. Urho antoi piupaut porttiteorialle, hänelle kelpasi tripin jälkeen ihan mikä vain huumausaineeksi luokiteltava mikä johti työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Armas ei antanut suojattinsa kanssa periksi ja niinpä ajan kanssa  konstaapelimme siirtyi koirinensa tullista väkivaltarikosyksikkööm ja sieltä terrorismin torjunnan kv-joukkoihin. -Vaikka kohtalaisessa usvassa oletkin lopun elämääsi niin hyvä poliisihurtta silti!!,  tokaisi eräs kouluttaja kurssin päätteeksi ja siitä jäi nykyinen nimensä - Usva,

Niin kuin oli aiemmin pelätty nimi huumepiireissä, alkoi uusi nimi olla yhtä pelätty tavan väkivaltakonnien piirissä, puhumattakaan terroristeista, yksikään talebaani ei kuulema uskalla ottaa tehtävää Suomesta vastaan, muutoin olisi kuulema jo ainakin Halla-aho vainaa.

Nuku huoleti kansa Suomen, Usva untas vartioi!!!

Sus'

Prrrr (puh soi):

-Mnäähh..haloo?

-Sus', muistitko ottaa nimen ja paikkakunnan pois kuvatekstistä? 

-Minkä? Mistä? Mitä? ...äh, väsyttää, jatkan unia, heihei... tuut-tuut-tuut...