perjantai 22. toukokuuta 2020

Läheisyyttäs kaipaan..

Tapasin tänään käydessäni kaupungilla ehkä noin viisitoista ihmistä. En kerrallaan vaan silleen viisi viiva kolme, mutta kylläpä teki hyvää=)
Eräs tuttava kahden vuosikymmenen takaa oli kovin uupelo ja itki, autoin ihmistä mäessä. Olen kiltti silleen. Jos ihminen ei auta ihmistä niin kukas sitä sit?

Tuo otsikko, jos ei ole, niin sopisi hyvin suomi-iskelmän otsikoksi,/hokemaksi.
Alkaa tässä paatuneinkin kaupunkierakko sulaa kun ei ole kaupanmyyjää enempää sosiaalista kontaktia.


Kuukkerin kuvahaulla tuli tää:

 


Ja tietysti tämä:



Ei minulla ole mitään vähäisempiä sosiaalisia kontakteja vastaan vaan kun ne, ikään kuin minimirajan alitukset, ja niihin riittää yksi miinus, niin alkaa näköjään nakertaa päätä jos ei reagoi.

Noh, tänään siis intoilin kaupungilla pari tuntia ja heitin läppää tutuilla ja tuntemattomille. Kaikki piti hienosti turvaväliä ja tunnelma oli loistava. Au paistoi täysillä ja ihmisillä oli kivaa.


Olen sosiaaliseti ladattu ainakin hetken=)


Sus'







p.s. muistakaa sunnuntai...taku is comin' and u'll be amazed...






or not.

4 kommenttia:

  1. Ihana norsu!!!
    Koirapoika huolehtii minun sosiaalisista kontakteista. Sen kanssa, kun ulkoilee, aina joku jotain sanoo ja tutut koiraihmiset vilkuttaa kaukaakin. Mutta kaupassa, siis vaikka vaate-, vois joskus käydä. Harkisen. Naamioituneena lähden, jos lähden, kun on julkisilla mentävä. Ihan meidän kaikkien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naamioituneita sankareita kulkee, kun Mustanaamio lähtee kaupungille, hän on kuin kuka tahansa meistä. Vaikka hänellä onkin kymmenen nee..tikerin voimat.

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)