Aiheena tällä kertaa siis metsä, itsellä lähti vähän aiheen ohi viemään, annoin mennä:
Mustat mietteet
Synk'metsään polkuni kaventuva
vie miehen hämärään
Tie tuo edessäin
aina häämöttänyt on.
Lynkkaan mustuvan mieleni
ympärilläin pimeyttä nään
jää jumiin ajatus päätä kuumottaen:
en jaksa enää, en kykene tähän elämään
jään aina varjoon, keskelle pimeää,
yksin saatana! itkemään... .
Metsä kätkee miehen roikkuvan.
***
Tulipas synkkä, olkoot. Mistähän moinen kumpuaa, mitä se kertoo, pitäisikö huolestua kun ihan improlla vain heitin, annoin sanojen tulla, valua kuin itsestään...hmmmm.... olisiko korona-ajan turhaumaa?
Koska asiasta on ollut epäselvyyttä niin mainittakoon että linkkisivu on avoinna 24 tuntia eli ei tänne klo 12:00 tarvitse tulla sitä linkkiä lisäämään, riittää kun jossain välissä käy ennen huomista klo 12:00.
Nyt aiheeksi kaikkein suosituin ja luultavasti vanhin sanallisen muodon ottava aihealue eli Rakkaus. (oikea vastaus on kuitenkin joku kirjapito mutta sivuutetaan totuus ). Siitähän ei juurikaan ole tehty runoja, lauluja, kirjoja, näytelmiä, elokuvia..;DD
Heikki Kinnuselle hyvää 75-vuotissyntymäpäivää, kova näyttelijä, kunnioitusta!!
Sus'
P.s. Tämä tavutus-testi sopii mainiosti tähän postaukseen, sain 6/8, olen pettynyt tulokseen, myönnän. Testi lohdutti että tulos oli hyvä, tällä kertaa otan sen vastaan sokeasti kiittäen ;D
P.s.2 Huomenna tulee kaksi postausta, ensimmäinen näkyy puolitaöin ja toinen paukahtaa teitä naurattamaan klo 18:00, lähti vähän ajatus taas käpälästä, hihitellen kirjoitettu.
Synkissä tunnelmissa niin täällä kuin omassa runossanikin. Hmm, taitaa edelleen vaikuttaa meillä se biisi Liehuva liekinvarsi eli "tuolla metsässä makaa kuollut mies..." :D
VastaaPoistaJuu, huomasin saman. Olemme itsetuhovirittäytyneitä? heh..
PoistaNiin, miehiähän ne useimmiten on; nainen soittais bestikselleen ja kohta jo naurettais :D. Hyvä on kirjoittaakin ainakin välillä niin, että antaa mennä vaan, voihan sitä myöhemmin muokata, jos havaitsee siihen tarvetta.
VastaaPoistaTuppaa nykyään tulemaan valmista tavaraa päästä, mitä nyt pilkkuja viilaan vähän, ehkä yhden sanan vihdan. Kyllästyin muokkaamiseen paperilla joten ikään kuin siirsin "printtaus"hetkeä päässäni ja päätin prosessoida tekstiä valmiimmaksi ajatustasolla.
PoistaTsiisös kraist miten vaikuttava runo! Heti ensimmäisistä taitaen sommitelluista sanoista lähtien runo lumosi minut. 🖤 Sen on kirjoittanut taiteilija, sanon itselleni, koska taiteilijalla on piinattu sielu. Voi kun en ehtinyt miestä lohduttaa ennen kuin oli jo liian myöhaistä. Mitä kaikkea metsä kätkeekään?
VastaaPoistaKuolleiden runoilijoiden seura siellä metsässä on hengaillut...;D
PoistaOlipa surullinen runo. Kuinka paljon on tämä aika vaikuttanut runoilijan mielialaan? Koronat ja eristäytymiset? Ps. Juuri kun olin painamassa enteriä, kävin kurkkaamassa vielä runoasi ja huomasin, että olit itse pohtinut samaa! Piristystä nyt vaan. Kevät etenee, kesä saapuu ja koronakin hellittänee otettaan. Sitä paitsi rokotukset auttavat myös. Nyt vaan pysyt elävien runoilijoiden seurassa <3
VastaaPoistaKiitos;)
Poista