Sus'pelius -monumentti

 Kasaantui tyhjiä vitamiiniputkiloita, en niitä osannut poiskaan heittää. Siinä sitten miettimään mihin niitä käyttäisi. Valaistuksenomaisesti sain näyn, silmiini nousi Helsingin herrojen huviksi pystytetty komea putkihässäkkä, joka loistollaan näytti työn, sen siis tein.

Vaan on se perhanan komea, tykkään kovin.

Linkki wikipediaan.

Siis, Tee-se-itse-Sibelius -monumentti... Oikeassa on 600 haponkestävää teräsputkea. Tyydyn 12 vitamiiniputkiloon. Oikea painaa 24 tuhatta kiloa, minun nippanappa kestää rajumman tuulenpuuskan, siksi laitoin sen kiinni putkeen (tienaurausviitan pätkä, löytyi kolme pv sitten kauppareissulla)  ja sen taas messinkiselle jalustalle, löytyi sillekin hyötykäyttöä. Yleensä kun jotain poimin/löydän/pelastan siirtolavalta/kadulta/pientareelta, niin jokaiselle esineelle löytyy ennemmin tai myöhemmin se oma paikkansa, harvemmin ihan turhaa rojua kotiin vien vaikka se usein siltä näyttääkin ;D Minulla lienee siis ns. Iso kuva omista touhuista ja esineistä yleiskuvana tajunnan näytöllä, näytönsäästäjänä? Mene ja tiedä mutta hyvin löytää esineet paikkansa pesässä.

Liimataan ja sitten suihkitaan väriä, kiva vaihe eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että ponnekaasun paineistama väripläjäys on ihanan myrkyllistä, teollista kamaa ja päähän käy... eh...heheheh. Parvekkeella on hyvä huiskia väriä monumenttiin, huomautan ja muistutan että lattia ja osa seinistä kannattaa suojata esim sanomalehtipaperilla. Eikös se ole luonnollista kulumaa/asumisen jälkiä jos vähän mustaa väriä löytyy?? Siis vuokraisäntä löytää...heheheh... .

Sus'pelius - Monumentti

Tarkoitus oli jättää teos tähän vaiheeseen eli siis oli hetken aikaa mielessäni että tämä on lopullinen aste ja tuumin jotta olipas kerrankin vähätöinen teos, joksin onnistuin pikaliimalla hieman sormia tutustuttamaan toisiinsa vastaansanomattomasti mutta ne onneksi irtaantuivat helposti. On se pikaista tuo liima, ylen nopeaan on paikat kiinni toisissaan. Vaan sain encore-flashin, Heureka! pamahti jo toista kertaa päähän vaan ei se enää tunnu siltä kuin se eka kerta, aina nousee toleranssit ja mikään ei kohta enää tunnu miltään....vaarallista kamaa tämä taide... eh, heheheh.

Muistin pummanneeni eräältä ystävältä hopean värisiä tarrakukkia arkillisen ja löysin sen tarvike laatikosta, olen omistanut yhden lipaston laatikoissta vain ja ainoastaan liimaa, paperia, värejä, maaleja, ym. varten. Järjestys ennen kaikkea!! Ordnung!! Tällaiselta näyttää nyt:

Sanoisin lopputulosta onnistuneeksi. Nyt on oma

monumentti, ei tarvitse Helsingin Herrojen

ahteria nuolla kokeakseen taide-elämyksen!!

Sudenpesän pehmoeläinyhdyskunta

ottaa vastaan taideteoksen, asiaa

kommentoi yhteisön henkinen liideri,

I-haa-haa-haa:

"Taide on kuin henkinen energiajuoma.

Arjen ja työelämän kiireestä ja ahdistuksesta

vapauduttuaan, tarvitsee pehmoeläin

latausta aivoilleen, työsuoritteen pakonsaneleman

todellisuuden pakeneminen on enemmän suotavaa kuin kiellettyä

Kunnon eskapismilla jaksaa painaa, 

eskapismi pitää tehtaan käynnissä.

On vuodenalku ollut niin positiivinen ja funktionaalisen järkeviä toimia täys', onnistumisia ja miellyttäviä kokemuksia, että johan sitä alkaa jo pelätä tilastollista paskaa tuulettimeen. Eihän aallon harjalla ikuisuuksia voi/pysty/kykene ratsastamaan. Tietoisuus tästä ei silti juurikaan helpottanut raivokasta pettymystäni kapitalistisen maailmanvallan minulle orjatyövoimalla tuotettuun selkäreppuun. Joka hitto soikoon! hajosi kahdesta paikkaa!! Ihka uusi, liki vastaostettu!! Niin kuin iloitsin tammikuussa eli 3 kk sitten kun löysin minun oloisen repun, sopivan kokoinen, värinen ja fiiliskin!! ja alennuksessa olo oli vain viimeinen silaus!! Olisin sen ostanut muutoinkin, tarve oli huutava (Puma-reppu huusi tuskissaan joka kerta kun sitä käytin, rikki monesta paikkaa mutta silti toimii hätätilanteessa).

Siis, ostin 34 euron repun hintaan 17,- ja sehän pölähti tajuntaan mukavana tunteena, leijun päivän, kaksi, ja taisin silloin ostaa myös sinisen kiven kaulaani, joten olin aivan Jihuu!!.

Asiallisesti luulin että nyt on reppuasiat hoidettu vuoteen...öö..vaikkapa nyt 2025, joka tapauksessa siis pitkäksi aikaa. Joten pettymys oli raju ja huippuunsa se nousi kun löysin toisen paikan joka repsotti, tällä kertaa paikassa jossa sitä ei voi sivuuttaa eli toisen kantohihnan alaosa, se kun leviää niin huonompi juttu.

       

Kyllä vaan ottaa päähän ja raskaasti. Ostan niin harvoin mitään uutta joten kyllä perkele! saisi luvan kestää vähän pidempää tämä uuden tunne ja se että kyllä on hieno ja KESTÄVÄN näköinen reppu. Oli näköä, ei ollut todellisuutta kestävyys, s**tana eskapisti-reppu, -kele!....;DD    ...reppuni on eskapisti... Läpästä huolimatta aion protestoida ja kyllä avaudun myyjälle, vain pieni väistely-yritys..sinun täytyy reklamoida.. SINÄ myit repun, SINULLE reklamoin uuden pers'aukon jos en saa jotain hyvitystä. hmph ...!Nih!

Väliin iloista tiedotetta eli kun kirjoitin tämän postauksen, en ollut siis käynyt Mini-Laukussa mistä repun ostin. No, kävin matkalla ruokapankkiin, korttimaksukuitti mukana ja selvensin asian myyjälle (jota epäilen omistajaksi), näytin kuitin. - Rahoja et saa takasin, aloitti hän, minä hiiltymisvalmiudessa, jatkaen: - Mutta saat tietenkin uuden tilalle, otatko mustan vai sinisen? Otin sinisen, jospa värinvaihto takaisi kestoa=) Kun oli valmistautunut taistoon jota ei sitten tullut, niin jäi sellainen outo, poreileva olo, kuin sisällä kuplisi ravistettu samppakaljapullo, valmiina poksauttamaan korkinsa taivaan tuuliin. Mukavaa että reklamointi sujui hienosti, yleensä sa selittää ja vääntää, nyt oli heti kerrasta poikki. Miellyttävä ihminen ja näki että asia on tärkeä, tosin sen sitten myös kerroinkin, silti. Pisteet Mini-Laukulle!! (outo nimi, liike on iso ja laukutkin ihan normikokoisia, isojakin näin...=)

Jatketaan menetyksillä: veivät kulmahampaan, tai huonot valinnat, elämäntyyli ja laiskuus/vetelys/saamattomuus ja uusavuttomaksi heittäytyminen sen vei, ihan itse siis olen vastuussa. Kiva sinänsä kun alkoi jo tulehtua, että ei enää ahdista kipu suussa ja muutenkin poissa päiväjärjestyksestä.

Järjestys olla pitää!! 

ja ALVi pitää myös hoitaa... .

Ordnung!!

(+Alv)

Mitäs muuta...kitaraa on tullut soiteltua, näppituntuma on erittäin hyvä ja soittaminen tuntuu hyvältä. Jotain puhetta ollut Mimmin isukin kanssa josko menisin jamittelemaan joku päivä. Hän osallistuu toimintaan jossa pääsee yhtenä vaihtoehtona soittamaan/äänittämään jopa, vapaasti ja soittimet on paikan päällä, käytettävissä. Olen hannaillut jostain syystä vaan nyt on kevätenergiaa varastoituneena ja vois käydä jamit heittämässä. Soittaminen kavereiden kanssa antaa siihen niin paljon, siitä tulee jonkinlainen eskapistinen kokemus (jopas nyt tuo sivistyssana pomppii esiin, elvistelen kuin koira joka on oppinut kerjäämään makkaraa uudella tavalla ;D).

Vaan nyt heittäydyn Jeffrey Archerin luomaan maailmaan ja jatkan kirjan lukemista. Kunnian tähden, kuutisen kymmentä sivua luettuna ja hyvältä vaikuttaa, on sellainen  että imaisee mukanansa jos ei kiinnitä huomiota ja kohta kello on aamupuolineljä.. -kirja, juoni vie mennessään. Lukeminen on niin kivaa!!

Jos jollakulla siellä olisi kyseisen kirjailijan, siis Jeffrey Archerin Clifton-kronikan osia niin ostaisin pois kuleksimasta. Puuttuu Vain aika näyttää joka on ensimmäinen ja en siis ole päässyt aloittamaan koko sarjaa kun haluan lukea sen kronologisessa järjestyksessä.. Uupuu myös Vaietut salaisuudet, Maksun aika ja Minkä taakseen jättää.

Sellaista elämää... joka on lyhyt.

Taide sen sijaan pitkä.

 Väittää sanonta.

Sus'

P.s. Jos siellä nyt joku miettii että mistä ne Helsingin Herrat ilmaantui tekstiin negaationa niin enpä osaa sanoa. Kiinnitin näin tarkistusluku -kierroksella asiaan huomiota, jotain alitajuista pahansuopuutta siis Sujen säätilassa, outoo....  .

Tää biisi alkaa naurattaman väkisellä, video hymyilyttää

nyt enempi kun ei oo enää trumpia sekoilemassa isolla taajuuksilla.

P.s.2 Olen ihmeissäni!!! :O Lävijämäärissä tapahtui kunnon loikka: pe 263, la 291 ja eilen 364, huh huh!!! Joku lienee linkittänyt ja näkyvälle paikalle...

Huimaa nousujohdannetta...seuraa pörssiromahdus? ;D