Inspiraatio iski, sanaakaan korjaamatta:
Katsoin merelle, auringon kilo leikki tuivertavilla laineilla,
häikäistyin kimallukseen, sädekimppuun
Valonsäteet alkoivat vaaleta verkkokalvollani,
esiin piirtyi maisemaan kävellyt nuori nainen
Pitkin jaloin, nojaten kaiteeseen, katsoen kauas
kuulin hänen huokaisevan hiljaisessa aamussa
Kengitin itseni ja siirryin ulkoilmaan, kävelin
rantaan ja nojauduin viereensä:
- Mitäs sielu huokailet, suret ihmistaimi, murehdit elämääsi?
Nuori neitonen, sievä, söpö, seksikäs, hymyili hetken
harkitsi, luotti, paljasti:
- Valintojani huonoja huokailen, miestä pettävää kiroan, itseäni rankaisen!
Kertoi surunsa, murheensa jakoi, otin osaa, kysyin saanko, antaa neuvon, muutaman tarjota, ehkä drinkin?
Kotini pieni, pesä oma, boheemi ja soma, naisen valloitti, ihaili, omakseen kaipasi, sanoi kokevansa
Lämmön, suojan, turvan tunteen, aistivansa aidon
Otin vastaan kehut, puhuttiin niitä, näitä ja noita
Kunnes hämärä hiipi, yön tähdet taivaan peitti, kirkasti, äkisti kääntyi, tuli syliin, kuiskasi:
- Saanhan yön, viereesi tulla, olla, ajattelematta huomista, miettimättä eilistä, ihan vain tässä ja nyt, tulla rakastetuksi?
Halasin tiukasti, hyväilin hellästi, selkäänsä pitkin kädet, sormet kaarilleen, ihaillen kuiskin korvaansa:
- Saat yön, viereeni otan, olen sinun, minun saat sen kaiken ja enemmän, ja rakastaa tahdon ja saan…
Viettivät yön, pari sattuneesta syystä, sattumalta, siltä seisomalta toisiinsa takertuneet, toisensa vapauttaneet. Halaten uneen, aamuun uuteen, heräsivät hymyillen, sanatonna toisiaan vain katsellen. Nainen nousi, pukeutui, kumartui ylleni – otti kasvoni käsiinsä, suuteli, nyökkäsi.
Meni, ovi kolahti.
Nukahdin uneen ihanimpaan.
Elvis11.12.-21tellen
Sattuipa erään kerran keskustellessa
Katseesi, aseesi silmät, sinisen sävyt siistit.
Puheesi, äänesi, sanat.. lauseiksi kiinnostaviksi
kasautuvat, kinostuen sieluuni mielikuviksi, palavat
tatuoiden itsensä, ikuisiksi ajoiksi!
Kohottudun, ylevöidyn, ylemmäs seurassasi nousen
tajuan, ymmärrän... yhdistyvät aatteet, uusiin johtavat
hehkuvat mielemme kietoutuvat toisiinsa, on niin hiki,
alastomuus hetken puuhaa, taas makaa ja ajaa takaa
ajatusta kimpoilevaa, karttelevaa, kiemurtaen koittaa
paeta päästä, mielestä kadota, hämärään häviten.
Vaan saimme sen. Ja toisemme.
Sus'11.12.-21tellen
(jee!)
(Niin se ajatusketju jos jota kuta kiinnostaa:
E on kirjain, ämcee tarkoittaa seremonian johtajaa, joten E=mc2 kertoo että tupladeejiitä käyttämällä potentiaalisten erkkien summan (erkki= erittäin kivaa! -kokemus) olevan vähintään iso Ee.
Että silleen.)
Jälkikirjoitus: Onneksi saimme toisemme, ajatusketju on turha. Joskin tosi;)
Runoillessa unohtuu sanojen merelle, aakkosaaltojen huuhdottavana on sanailijain hyvä olla, miellyttävä antaa valua vaan, kirjoittaa, assosioida, ajatuksesta toiseen, keskittymättä mihinkään, keskittyen kaikkeen. ytimessä. Kaksi tekstiä samasta fiiliksestä, autokirjoituksella molemmat, muutoksitta (vain kirjoitusvirheet korjasin jos huomasin).
Sunnuntaita,
Sus'
Korona-Krokorock
Korona-Krokon purema, rokottaa persaus kerrallaan, palkeenkielet irvistää!
Korona-Krokon purema, sata piikkiä ajallaan, heikommalla päästä heittää:O
Krokotiili nimeltään Korona, pestautui palvelukseen;)
Koska sillä monikäyttöpurema, tarjoutui rokotukseen:)
Käpälät riviin ojenna, käskee Korona-Kroko,
ja koko rivistö tuskin tuntee: - Joko piikität, joko?
Pistin jo, hihas kääri, käskee Korona-Kroko,
ja valttia on nopeus, seka iso, isompi koko!
Koko Korona-keikan, on tehokkain Kroko!
ja kun ohi on tää shöy, alkaa Krok-Krok!!
Näin lupaa, vannoo meille Korona-Kroko,
silloin on saletit, bileet ja baletit, Rok-Rok!!
Sus'12.12.-21tellen, jee!
Sana virtuoosi parhaasta päästä.
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaHerkkiä hetkiä ja kannaottoa, sanojen soljuvuutta ja lennokkuutta.
VastaaPoistaKiitän. ;)
Poista