Koko Elämä -blogin pitäjä Repu:
-Pyydän näin julkisesti anteeksi sinulta.
Loukkaanuit kommenteistani, ja ymmärrän nyt, että ne olivat liian jyrkästi asetetut, huonosti valitut, väärät sanat, väärään paikkaan. Ne perustuivat kaikkeen siihen mitä olen sinusta oppinut, ja luulin jo tietäväni sinusta niin paljon, että voin sanoa sen minkä sanoin.
Nyt tiedän että luulin vain, Pelle Miljoonaa lainatakseni.
Olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta ja lupaan ottaa opiksi. Olet antanut ymmärtää että lopetat ehkä blogin pidon minun kommenttieni takia. Pyydän että et tee sitä, minä ja sanani eivät ole sen arvoisia. Älä minun virheeni tähden tee toista, josta kärsisi vain ne, jotka sinua rakastavat ja jotka lukevat blogiasi.
Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan, ihmisen negatiivinen arvostelu, haukkuminen, alaspainaminen ja muu paska, jota niin kovin moni tekee, osa vieläpä tietoisesti. Vilpitön syy, sanomisieni perustavaa laatua oleva tarkoitus, on auttaa, jeesata, kehua tarvitttaessa mutta myös huomauttaa, jos huomaan jonkin mahdollisen ihmisen itsensä totuttaman käytösmallin, kiinnittämällä siihen huomiota ja selittämällä miksi sillä on huonontava vaikutus elämänlaatuun. Joskus arvioin väärin ja tällä kertaa olisi pitänyt ehdottomasti lähettää s-posti. Tein virheen jota pyydän anteeksi. Hopeareunuksena tässä häpeässä jota tunnen par'aikaa, on oppi jonka sain. Joskus sen hinta on vain katkeran kalkkinen.
Olen poistanut kyseiset kommentit ja jos/kun jatkat, lupaan että en lue, enkä kommentoi. Kiitän kaikista neulotuista, koen tällä hetkellä että en ole niiden arvoinen. Ja syystä. Olen pahoillani että toin elämääsi paskan fiiliksen, vien sen mennessäni pois jos vain annat minun niin tehdä.
Anteeksi, ihan aikuisten oikeasti,
Sus'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)