Lisää runoja!

On tullut jonkun verran kirjoiteltua runomuodossa, kas tässä, olkaatten hyvät:

Evoluutio

Alkuihminen, eläin seassa muiden

Vaistojen viemää, reagointia ytimellä

Susien, hirvien, pupujen

Jahdaten, juosten, pakoillen 

- liverrys lintujen-

suoraa puhetta.

Tuumasi kerran, ensimmäisen lie?,

Ajatus toiseen, - Mihin elo tää vie?

Päänsä kasvoi sekunneissa, suureni sukupolven,

kaksi tahi kolme, kuumotti kovin, idean

sai uuden, perä perään, vinhasti aatos pyöri…

- Pyöri,.. pyöriä... pyö...rä!!!

Tuli ja Leimaus! 

Jo sytytti!!

Alkoi aika ihmisten.

Elvis03022021tellen

Ja sitten hieman matematiikkaa, tuota tieteistä kauneinta ja ihaninta!!!

Potenssiin X

Tunnen yhä enemmän, isommin!

  Tunnen kuinka kylmyys sisältäin

      katoaa, ja palaa tunteet, lämpökin,

          ja saan taas kokonaisen sielustain…

Eheydyn, kasvan, laajenen, nousen

tasoihin toisiin, uusiin kokonaisuuksiin

Olen yhtä, olen yksi!

Olen henki – ihmiselämänmuoto.

Olen irti, nyt minä vasta..

Olen!

Elvis29012021tellen

Ja vielä yksi, täytyyhän runopostauksessa kerran mainita rakkaus, tuo laulujen aihe ja maailman ihanin tunne;)

Yhdessä

Tule viereen,

liki, lähemmäs

Harmoniassa

iholle ihan, iiikk!

Rakkaudessa

yhtyen.

Elvis14012021tellen

Runoilu on mukavaa, sanat kun alkavat vain vyöryä, hyvä kun ehtii ylöskirjata! ja se tunne on mahtava, ihana, kutkuttava, kertakaikkiaan parhautta! Luovuuden purkaminen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa ja jumalat mielessä, vai oliko se nyt toiste päin, hmmm....  . 

(;D)

Täytyypä kuunnella Hassisen Konetta. Jos ja kun kuuntelette, niin keskittykää bassolinjoihin. Kokolailla loistava basisti, ja kun rumpalikin on Kinnunen niin eipä juuri parempaa rytmiryhmää olisi Alangon Ismo voinut löytää!!

Edit - Löytyi aivan järjettömän siisti, Marcin Patrzalek, kitara, versiointi Led Zeppelinin Kashmirista, tuollainen soittotaito vaatii lapiollisen lahjakkuutta ja jokunen kymmenen tuhatta harjoittelutuntia. Mutta silti....!!! (Ei löydy vielä youtubesta)

Sus'

Innuendo löytyi, tämäkin...voih!! ja Iiiiik!!

P.s. Timo "realistinen optimisti" kommentissaan viittasi mainioon runopulputuksen lähteeseen, eli hiihtolenkki päättyi au-laskun katseluun, hieno oranssi kuvassa (siis Viikon kuva-postauksessaan)

Noh, minunhan siitä sitten neuroottisesti piti alkaa runoa vääntämään, tällainen tuli:

Eräs päivä elämässä

Aamulla kanssa auringon, nousin, sousin venheellä satamaan.
Jalan liikuin, mitä nyt pyörin, väliin joutui polkemaan,
alas hinnat hävyttömät, pyramidit kapitalistin,

egyptiläisiin heinäsirkkoihin, pelimerkit sijoitin!

Pitkä lounas, vuode ettoneen, maaten nurmella puiston
luiston liikkeisiin, palautti poliisi, uhoamalla sakon
saisin, oikeutta en! sen vanhastaan, ja muiston ..

eilisestä jo viikko sitten unohdin!

Kello löi jo viisi, Liisi ja retkun ketku miehekseen,
piparkakkutalon nurkkaa valtasi, Juhania mieleisekseen,
koitti nainen muuttaa, tuutaten piippaa psyykkeen

palaset, leviten maantietä pitkin.

Penkiltä bussin kun horjahdin, perseeni uhosi valituksen
tehdä viimeisen, hatkat ottaen, jälkeen sen, ja uuden
perseen mistä saa? Valuen aamuiseen satamaan,

- Kotiin, kotiin! huusin, soudin, palasin!


-Kaikenlaisia päiviä, oudompia aikoja.. Taikojako tekemän,
tempuilla selviän? Itkien, nauraen, läpi tuskan, läpi elämän?

Auringon laskin, vieläkin vain yksi! Unta odotin, nukahdin.

Elvis170221tellen