Synnyin Sujeksi tänään (tarina VII)

 ..joskin jo 54 vuotta sitten, mutta siis tänään eli 13.1.1968, tarkasti ottaen klo 11.05 (muistan tuon kellonajan kummilusikasta). 

Söpö kuin fan, 

susimaisuuteni on ilmeistä, häh?!

;)

Oli synkkä ja myrsk...heh, no ei nyt sentään. Oli varhainen sunnuntaiaamu kun piti lähteä sairaalaan, jotain viiden paikkeilla. Mutsi kertoi että pakkasta oli Vaajakoskella tuolloin -36 astetta, kokolailla jännittävän lämmintä! Tarkistin joskus tilastoista ja Tikkakoskella mitattuna oli jotain parikymmentä vaan Koskien väliä on lintujen tietä yli kaksikymmentä kilsaa. Joka tapauksessa, olen syntynyt pimeään, kylmään, lähes jäätyneeseen, rauhalliseen maailmaan missä valonpilkkeet harvassa. Sitten on muutaman kuukauden ikäisenä räjähtänyt kevät ensi kertaa silmille, on ollut ihmislapselle lievä shokki. Oletan niin, sillä kevät on aina ollut viimeisin suosikki vuodenajoista, kesäkin parempi, syksyä rakastan ja talvi on sielun parasta aikaa. Kokolailla helppoa vetää yhtäläisyksiä tuntemuksien ja valon määrän suhteesta toisiinsa. En usko tulevaisuuden ennustamiseen mutta sillä seikalla milloin on syntynyt, on merkityksensä. Kesällä syntyneitä ahdistaa usein syksy ja talven voisi jättää väliin? Kai se on pentuna, vauvana, ollut pelottavaa kun valo alkaa maailmasta hävitä ja tulee takaisin vasta puolen ihmisiän, siinä vaiheessa, päästä. Vähemmästäkin tulee parku!

Matti Inkinen ja aina yhtä käyttökelpoinen SIG -yhtyeensä hitti

Hyvää syntymäpäivää

Kun täytin 18 vuotta niin äiti vei minut Vaajakosken toiseen paikalliseen eli rav. Kosken-Mattiin. Oli sopinut tarjoilijan kanssa että kun tulen niin alkaa tuo biisi soimaan, vähänkös tuli lapselle hyvä mieli;) Jatkoimme myöhemmin Jyväskylän puolelle, mentiin silloiseen hienoon, perinteikkääseen rav. Maakuntaan (jossa kävin myöh. katsomassa mm. Dr. Feelgoodia). Ovella seisoi sama portieeri kuin Kukkopojassa, keskiolutkuppilassa Asemakadulla jossa hän teki päivävuoroja. Ja jonne olin onnistunut livahtamaan sisään 15 vuotiaana. "Vai että ihan 18 vuotta tuli täyteen?! No tervetuloa nyt sitten...". Kummallakin sailyi pokka vaikka lause luultavasti jatkui poken päässä: - tähänkin ravintolaan, mehän olemmekin jo tavanneet .. . Juttelin vuosia myöhemmin kanssaan, ei ollut pannut pahaksi, ei vain ymmärtänyt kuinka olin sisään livahtanut alaikäisenä kun oli muutoin tarkkana. Selitin että isoveli oli ollut sinä päivänä Kukkopojassa myös, tietämättäni, ja hän luultavasti sekoitti minut häneen koska muistan hänen sanoneen jotain tyyliin etkös sinä juuri..öö.... sisään vaan, ole hyvä!. Sellaiset synttärit silloin, tänään vietän koronasynttäreitä eli juhlin yksin, selvinpäin, kuunnellen musaa ja syöden karkkia ähkyyn, siinä synnit.. .

 Pojasta on kasvanut aikuinen, ja samantien kun oppi ottamaan vastuun, niin radikalisoitui konservatiiviksi, olen nykyään niin mukavuudenhaluinen, muutosvastarintainen ja kaikkea sen sellaista - vanhenin viikossa vuosikymmeniä, tuossa kolme vitosena-kutosena. Hyvä on elämänsä aikana käydä läpi koko asetelma, laidasta laitaan, tyyliin kaks'kymppisenä halusin USAta kiertämään ja tutkimaan, kolmekymppisenä se oli viimeinen maa jonne halusin lähteä, eli täysin kääntynyt kelkka. Nuorena olin jonkinasteinen vasemmistolainen, huomattavan boheemi, liberaali, vapautta ilman rajoja -tapaus, nyt vanhempana kun olen konservatisoitunut vaadin rajalle lähinnä rautaa pakolaistulvan varalta. Ja venäläisten, oletettu vihollinen kun tuppaa tulemaan aina idästä. Arvomaailmani on mullistunut vuosien mittaan monta kertaa, nyt loppusuoralla olen vanha kääkkä, joka huutelee sivusta hävyttömyyksiä nuoremmilleen: - Ette te mitään osaa, ei teistä mitään tuu, toista oli...  

No en oikeasti. Tunnen kyllä yhden, vähän vanhemman, joka toimii varoittavana esimerkkina katkeruudesta, kyynisyydestä, yksinäisestä alkoholistista joka itkee itsekseen kiroillen, työnnettynä syrjään. Katkokävely ei katoa juonalla, se johtuu siitä. Kauheata katsella, ja kun ei mitenkään voi asiaan viitata auttaakseen, on niin perkeleellisen ylpeä kaiken päälle. Ei käy kateeksi, ennen käännän vaikka kaikki maailman takit kuin alan tuollaista elämää vietämään. On osattava myöntää vajavaisuutensa, otetava apua vastaan jos tarjotaan ja tarvitsee, hakea sitä heti eikä sitten kun on liian myöhäistä. Elämä on opettanut paljon ja mieli on muuttunut usesti, sanojaan on jotunut nielemään vaan olen sen aina rehellisesti myöntänyt: - Nyt on asiat niin että olen ollut tyhmä kuin vasemman jalan Andiamo kesäkenkä, kapealla lestillä, ja koitan ottaa onkeeni eli opiksi. Sen sijaan että sokeasti kulkisin omia teitä, päätyäkseni yksinäisyyden helvettiin joustamattomana jääräpäänä.

Muutoksen tuulet puhisee Sujen mielessä, tänä vuonnaa saattaa tapahtua paljonkin käytännön arjen, ja henkilökohtaisella, tasolla, asioita tulee muuttumaan, rutiinit vaihtuvat ja kaikenlaista suunnitelmaa on toteuttamista vailla valmiina.

Palaan aiheeseen kun on jotain konkreettista esittää, nyt mieli kirkkaaksi ja karkinsyöntiin. 

Hyvää syntymäpäivää minulle,

T-Sus'

14 biisin soittolista You tubessa, Sujen Synntärimusat! Ou jee!!