lauantai 26. maaliskuuta 2022

Saturday Classics 260322 Jatkumo..

 Kun Dave Lindholm, ruotsia äidinkielenään puhuva, suomea oikein hyvin vääntävä (tavannut baarissa, päivällä treellä kerran), julkaisi Pieni ja Hento ote -biisinsä, teki hän yhden mielestäni parhaan suomalaisen rock/pop-kappaleen, klassikon. Aivan mieletön jota aivan ansaitusti on versioitu.


Jokainen säe on kuin suoraan meitsin sydänmestä poimittu.

Riippumatta siitä mihin versioon on ihastunut/rakastatunut, sehän riippuu iästä ja hetkestä, paikasta, tilanteesta jossa sen muistaa ensi kerran kuulleensa. Itselle tuo alk.per.on se ainoa oikea vaan näiden versioiden idea on siinä, riippumatta niiden laadusta jne, että ne siirtävät tietouden jostain fundementaalisen hyvästä, ja jostain joka on sinua itseäsi suomalaisena, eteenpäin. Yhä uudet kuulijat sen kuulevat, ottavat omakseen.


Anna Puustjärvellä on niin kaunis ääni, 
hyvin lyyrinen, sopii tekstiin.

SANNIn versio on, äänimaisemaltaan varsinkin, hyvin SANNImainen, rikas, yllättävä. Hänen faneissaan on paljin nuoria ihmisiä, alle kouluikäisiä jopa jotak näin kätevästi saavat kuultavakseen biisin jonka jokainen rivi on jotain jännää ja kaunista, syvää, viisasta jopa, omaa iysensä ymmärrystä viitoittavaa. Jesh!

Tulkintaa vähän vierastan, alkuperäisen voimakkasta tunnereaktiosta johtuen, SANNIn versiossa ei ole mitään vikaa siis. Tämä herättänee eniten ristiriitaa sillä tuohon nokkadaamus-ääneen on helppo tarttua vaan onhan näitä, erinit ja jonnat, aika moni menestyvä laulaja honottaa nokkaansa. Johtuukohan siitä Aku Ankan suosio, vai onko se seuraus? Hmm...;DD


Väliosa nousee hienoihin svääreihin.

Lisää klassikoita!

Lauantaille herkkää kotoilua, pientä ja hentoa otetta, toivotteleepi



Sus'


P.s. Suru-uutinen Foo Fighterssin aina iloisesti hymyilevä rumpali, Taylor Hawkins on kuollut vain 50-vuotiaana. Otan osaa omaiosten suruun, kovan rumpalin jumala kaiipasi luokseen.. .


Taylor Hawkins soittaa Rushin jäsenten 
kanssa Torontossa 2008, alkuun rumpusoolonpätkää,
ajassa 2:23 alkaa YYZ.


10 kommenttia:

  1. Kepeät mullat Hawkinsille.

    Jostain syystä Dave Lindholm ei ole koskaan iskenyt. En vaan ole saanut makua, vaikka olen koettanut monen albumin voimalla kuunnella ja tutustua tuotantoon. Pieni ja hento ote on kyllä melodiana aivan mieletön. Tästä koosteesta Anna Puun versio oli mieluisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina kaikki iske, jokin vain puuttuu, itselle tärkeä elementi. Jota ei välttämättä osaa edes maääritellä, osoittaa sormella. Ei mullekaan kaikki aukea Davelta, eniten diggaan Bluesoundsista.

      Poista
  2. TUo laulu on kyllä kaunis ja herkkä, ja kaikki kolme versiota erilaista. Anna Puun versio kaunis, mutta Dave Lindholmin versiossa jotain aidon sykähdyttävää,vaikka sanoista ei niin selvää saakaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dave ääntää vähän hassusti, lue sanat netistä: kirjoita biisin nimen ja perään lyrics, niin tulee ne sanat, todella kaunis teksti.

      Poista
  3. Tääl on hurja myräkkä ollut koko päivän. Ulos ei tee yhtää mieli mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika, edes kaupassa viitsi käydä, tuntuu että tuuli ottaa mukaansa kaiken autoa pienemmän;D

      Poista
  4. Kaunis biisi ja herkkyyttä esityksissä on niin kaikilla. Ehkä alkuperäinen on kuitenkin alkuperäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja varsinkin sen alkuperäinen, viulut ja laulu plus kitaraa -esitys, jopa Dave osaa pilata omat biisinsä kun on keikoilla joskus nähnyt tuhannen paukuissaan ja kaljoissaan, höpöttää jotain paskaa lavalla minuuttiitolkulla.

      Poista
  5. Hieno kappale! Ja huomaa tosiaan naislaulajien erilaiset tyylit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biisi on. Tyylejä löytyy, hyvä niin ettei samaa tuubaa joka biisiin. Välillä fonit.. .

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)