-Jaahas, hiljeni eli mennääs poijjaat vastahan, sieltä tuloo nääs kohta vihulaista silmille! kommentoi ylikers Talvio pohjalaiseen tapaansa, rauhallisesti, vastaanpanemattomasti.
Ryssää tunki silmille kuin silakkamarkkinoilla ensimmäisenä päivänä. -Noh, kyl teil kaikil riittä silakka, saatanat! huusi Santanen täysin käsittämättömästi Käpälän korvaan. Tämä vaihtoi Suomi-konepistooliin lippaan ja huusi -Juu saatanat, verta pakkiin Perkele!! Taistelun verihurmeinen tapa tai kuole! -asenne riivautti miehet, lähitaistelussa käytettiin lapiota, puukkoa, hampaita... Veri roiskui, ilmassa oli kranaatinsirpaleita ja konepistoolin ysimillisiä, itkua, huutoa....ja äkisti toiminta loppui, loput venäläiset loikkivat kylliksi saaneina takaisin linjoilleen.
Naamat verressä, mudassa ja vaatteet riekaleina, iho naarmuilla miehet raahautuivat takaisin korsuun. Venäläisten lopputulema eli keskitys alkoi. --Nuo ne saatanat ovatten tylsiä, aina sama kaava saatana, ukkoa riittää vaikka niitä lahtaa kasoittain tuohon tst-haudan eteen....-Nyt on vuorossa mustanmerellisiä,ovat sen verta tummia poikia, kylmäkin niitä jo vie tokkatolkulla, heitti lappalainen. Miehet vaikenivat, paikkailivat itseään ja vaatteitaan. Valmistuen seuraavaan hyökyyn.
- - - - - - -
No nyt olen kirjoittanut sen jokaisen suomalaisen mieskirjoittajan pakollisen, Suomi taistelee, miehet kertovat -pätkän. Kersantiksi ylensin itseni, oikeasti olen ihan vaan lentosotamies, 240 ohi on!! Syvä iskumme on...
Sus'
No niin, nämä sotajutut! Vaikea kuvitella, mutta tuollaista se varmaan tuolla korvissa on ollut.
VastaaPoistaOn tullut genreä kahlattua, niin tieto- kuin fiktiopuoleltakin, kaameaa paskaahan tuo on aina, sotiminen.
Poista