Kuten ed.tarinan postauksessa lupasin, kerron hetkestä jolloin tajusin että unelmia toteutuu:)
Kesäsiirtola
Ensimmäisestä luokasta asti jokakesäinen "loma" suuntautui kotipaikasta noin 14 km päähän, tosimaalle, kesäsiirtolaan. Tuo varattomien ja yksinhuoltajien yms. lapsille tarkoitettu, kunnan järjestämä toiminta, oli minulle juuri sopivaa, ohjattua toimintaa. Viikon aikana oli uimista, urheilulajeja, ym tapahtumia, levyraati tietty! ja noin viitisen kymmentä vekaraa, iältään 7-12 eli ala-asteen luokat, vietti riemuiten kesää. Viimeisinä vuosina aloin soitella jotta voisiko tulla ylim. viikoille ja viimeisenä eli kuudennen jälkeen olin jopa kolme viikkoa, oltiin kaverin kanssa jo murkkuiän kynnyksellä joten meitä käytettiin apuohjaajina.
Liekö tuosta jäänyt jokin palo vaan kun parikymppisenä työllistettynä sain mahdollisuuden olla 6 viikkoa samaisella leirillä ohjaajana, saunamajuri plus järjestyksenpitäjä lähinnä, lähdin innolla töihin. Ensimmäisen viikon ehkä kolmantena päivänä istuin ohjaajien pöydässä ruokasalissa ja avasin eskimo-puikon, vaniljaa joka laukaisi minussa muiston - käänyin katsomaan perimmäistä pöytää ja muistin nuoren minun istuneen siellä ja kateellisena katsoneen kun saivat jäätelöä jälkkäriksi. olin silloin tuumannut: -Jonakin päivänä minä syön tuossa pöydässä!
Ja siinä minä istuin, noin viisitoista vuotta myöhemmin ja muistin sanomani ja unelma muutti todeksi!! Tuolloin myös sain ihan ensimmäisen murusen tietoa joka myöhemmin jalostui sanontaan: Kaikki on mahdollista ja mahdottomilla asioilla on kahden viikon toimitusaika! Mainittakoon vielä että myös äidin koti sijaitsi lähellä, mummolassa tuli juostua myös pentuna paljon.
Sellainen tarina, muisteluksia lisää myöhemmin;)
Sus''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)