tiistai 16. maaliskuuta 2021

Koetko hetkellistä ahdistusmasennusvitutusta?

 Oletko kohdannut vastoinkäymisiä, onko mennyt hetken aikaa huonommin? Tullut takkiin töissä, pelissä, ihmissuhteessa? Luuletko että kenelläkään ei ole asiat enempi viturallaan, fiilis mustempi kuin sinulla?

Jos on näin, niin heittäydy hetkeksi Peter Steelen maailmaan, Type O' Negativen laulaja/basisti/biisinkirjoittaja. Vaimonsa muistaakseni kuoli ja siitähän syntyi pirteä poppisbiisi Everything Dies:


Tätä jäin joskus kuuntelemaan ja vaikutti.

Everything Dies

                                                                       Well I loved my aunt
    But she died
And my uncle Lou
Then he died

I'm searching for
Something which can't
Be found but I'm hoping
I still dream of dad
Though he died
Everything dies
My ma's so sick
She might die
Though my girl's quite fit
she will die

Still looking for someone
Who was around
Barely coping
Now I hate myself
Wish I'd die
No why? Oh God I miss you
No, why? Oh God I miss you
I really miss you

Varsinkin tuo Etsin jotakin mitä löytää en voi -jäi päähän pyörimään.


Ja sanoisin ettei tämä versio Neil Youngin Cinnamon Girlistä ole kaikkein pirtein hihittely:


Maustetyttö!

Sanoisin että herran normiolotila eläessään oli aika monen muun keskivaikea/raskas depressio...suhteellista, sanoi Einstein ja kehitti teorian.


Itse muuten olen Type A Negative, joskin kuvaavampi olisi A positive...eh. Heheheh, sisäpiirin vitsi eli minun ja sivupersoonieni. Skitsofrenian alkuni hoidin aikoinaan ottamalla käyttöön demokratian jossa kaikilla on yksi ääni ja minun (siis kun on psyyke kasassa eikä pitkin maantietä) ääneni pj-nä ratkaisee.


Maanis-depresiivisyys hoitui nostamalla nollataso niin korkealle että maaniset hetket on hypermaanisia ja depressiotkin entisen nollan tasolla. Lääkeiden syöminen ei ole välttämätöntä aina jos keksi ajatuksilleen ajatusmallin joka poistaa ongelman. Pitkään kärsittynä lääkkeet ja ajatusmaailman mustuminen muuttavat aivokemiaa niin ettei ole paluuta entiseen vaikka kuinka tahtoisi/haluaisi/yrittäisi. Tällöin suosittelen kaikkien tasojen läpikäymistä ja uudelleen asemointia. Jonkun mielestä tämä saataa olla pseudopaskaa, keittiöpsykologiaa ja oman hännän nostamista arvoituksellisilla höpinöillä mutta toimii nämä ainakin minulla ja pääasia että en ole maanis-depressivinen haitaksi asti enkä anna joidenkin, erittäin voimakkaiden, luonteenpiirteideni nousta kuskin penkille*. Nih;)


Tiistain mielenkorjausta,



Sus'


*ajoittaisia vallanmenetyksiä tosin tapahtuu, valitettavasti, olenhan kuitenkin ihminen. Errare humanum est.

4 kommenttia:

  1. Ekat parikyt sekkaa olin, että huono, mutta sitte alkoi sanat ja kun kappale loppui, niin olihan se aika koskettava sittenkin. En noin synkkänä sentään oo ollut, mutta symppaan.

    Meillä mulla on se positive O-meno ja Tarja 'be negative', mikä välillä näkyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, enpäs ajatellut sua kun postasin tämän, sorry. Onhan tuo Peter Steelen elämä ollut aika kurjaa vaan taide terapiamuotona toimii, saanut purettua vihan ja surun biiseihin.

      Poista
    2. Nou drama. ✋🏻 Ei ollut ennestään tuttu mies, joten vilkaisin wikistä ja on tosiaan ollut aika kova elämä. Varsinkin kun sitten kuoli vielä ittekin jo 48 vuotiaana.

      Poista
  2. Yks kaks hyppy, elämäs on ryppy.
    Kol ja nel hyppy toinen, elää päässä joku loinen.
    Viis ja kuus, se loinen mulle huus:
    Katso peiliin ja yritä kysyä:
    Etkö loinen voisi hiljaa pysyä.
    Tää on mun elämä ja mä tän kirjoitan ja mä tätä elän,
    seuraavaa päässä elävää loista turpaan vedän.

    VastaaPoista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)