Aavekoira

 Hui hai!

Mimmi leposkarppina

Vahtii kun istuin Kirkkopuistossa, itään 

tarkkana. Sieltä tulee (aina) oletettu vihollinen.

Olipas koiranhoito &siivous -projekti kohtalaisen monisyinen useine tapahtumineen jonka taas laukaisi eräs tapahtuma - unohdin kaverin avaimen kaverin luo kun pidin tiskaustaukoa, ja nappasin repun und koiruuden, ja ulosryntäyskuumasta-asunnostapakoon! -fiiliksellä.. Tupakat jäi, samoin puhelin. Avaimet asuntoon siis, omaani myö,s sillä olin ne yhdistänyt etten hukkaisi. En hukannut, kokoajan tiesin missä olivat: olohuoneen pöydällä. (Prkl.) Puhelinkin jäi jotta yheydenpito kavystävään vaikeutuisi, muutenkin ketutti ilmoittaa tapahtuneesta. Itseä syletti siihen malliin jotta oli  oikeastaan hyvä että piti kävellä keskustasta Kukkumäkeen, sellainen nelisen kilometria kuumassa kesäpuolipäivässä vie sen verran mehuja että kiukku, ketutus, mieliharmi ja itsesääli katoaa, vaihtuen tilanteen  hyväksymisen buustaamaan tikkaiden noutoon naapurista ja kiipeämisen parvekkeelleni. 

On turvajärjestelyt pesässä oudommat vaan outo on pesän tavaraomaisuuskin - tunnepitoista esinettä vaikka liekkien syödä vaan rahanpaskaa mistään mitään saisi. Voisihan sitä vakuuttaa vakuutusyhtiön sarjakuvakokoelman arvosta sen verran yläkanttiin että saa omansa omavastuun jäljiltä vaan en kyllä ole ikinä ottanut vakuutusta, muutaman kerran matkasellaisen. Kerran akustinen katosi kitara, sain siitä rahat. Keppi oli vain kallistunut ja omavastuu vei satasia, markka-aikaan.

 Arvostukseni rahaa kohtaan aleni alenemistaan tuossa vuosien varrella. Se on niin suhteellista mitä sillä saa. En vakuuta, varsinkin sanat, maalatut, soitot, soittimet, aina saa uusia, voi maalata lisää sekä rustata sanaa. Mitä niissä lopultakaan niin arvokasta että kynsin hampain kiinni pitäisi pitää, paskaa oloa, tuskaa ja ahdistusta purettun paperille. Kauniita kylläkin muutamat, toki arvostan tekemisiäni! En kuitenkaan kadu kadonneita tekstejä (jääkiekkokassillinen kaatopaikalle), myytyjä/vaihdettuja soittimia (varastettua olen onnistunut välttämään ja itsekään ole siis vienyt, ei vaan sovi soitamisen etiikkaan). - Mnjaa aloin pulputttamaan,... minusta tulee isona kiljunkäymisastia!!

Kiipeilin pesään ja takasin, noudettuani vara-varusteet ja  menin sitten Mimmin omistajan kanssa hengailemaan, sattui hyvä päivä. Terveyssyistä koira pitkäaikaisparkissa ex-miehen luona, minä autan, ulkoilutan, vahdin tarvittaessa, ollen Mimmin listalla n:ro 3, heti Miehen ja Naisen jälkeen. Riittävän hyvä sijoitus oksitosiinierityksen kannalta. Silitä, älä selitä.

Putsiskliin!!

Sanoi SiivoSus'

Tuon verran ehdin siivota, jäi lattiat imuroimatta, pesemättä

je sitten se loppusilaus,plääh. Tämä asia harmitti kaikista eniten.

Viitisen vuotta sitten  toisen ystiksen luona tiskasin astiat, ja kertyi niin kuin nytkin, keskihyllylle laseja, painavaa. Tuli silloin siellä alas, siinä kymmenen aikaan illalla. Istuttiin olohuoneessa ja juotiin teetä, ystis kiittelin kun jaksoin jeesta. Oli vähän alamaissa niin piti ahkeroida. Saan siitä niin hyvät kicksit, fiilis on positiivinen monta päivää tuollaisten jälkeen. Bonusta toki jos saa pätäkkäää, että voi ostaa vaikka Paula Vesala -fanipaidan, tahdon rakkaani sytämmen lähelle, oih!

Vaan olipahan rysähdys. ei varoittavia murtumia, mitään! Keskelle tyytyväistä teehetkeä 13 litraa sirpaleita, epäonnea neljänteen polveen....   .

******

Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin, mitään hyvin jännää ei tapahtunut lopultakaan, normisettiä. Yöpöllönä Helvetin opeilla;) pitkin Kukkumäkeä hu-huu'ilemassa hurtakkeen kera. Hauskaa ravata maita mantuja koiruuden kaverina, on jotenkin luontevampaa se meneminen, varsinkin jos Mimmiä seuraan. Tekee kahdeksikon muotoisia reitejä keskipisteenä pesä. mitä pidempi lenkki, sitä enemmän kiinalaisten rakastamia kahdeksikkoja (onnenluku, auton rekkarissa 8 kasia myytiinjoskus jossain honkkikonkissa isolla rahalla. Tosi jätti nippu, satojatuhansia taaloja, miljuunia yaneja. Nelosen ääntämisasu tasen muistuttaa kuolema-sanaa joten se on sillä logiikalla pahan onnen luku, ei 13. Maa uskoo tavallaa, pallo pyörii piittaamatta muusta kuin auringon painovoimasta. Lets roll!!

Ovenavausmaksu söi tienestit, vaikka Mies koittikin tarjota pätäkkää, kieltäydyin kun oma moka.. Kuten mainittu, eniten ketutti se, että siivous jäi vaiheeseen, tunnen miehen. Ehkä saa, ehkä ei... hoidetua loppuun. No, kunhan pitää edes poissa kaaoksesta. En laittanut ennen-kuvia kun oli niin tolkun siivo, pthyi!

Niin se aavekoira. Puhuttiin miten koira ikävöi kullostsakin ihmistä kun erotettu ja jätetty heitteille kaikenkarvaisten susien hoidettavaksi, olenko minu muka joku rooma, kysyn vaan...protestoi koiruus. Todistin eroja, Itseäni koira ei jää kaipaamaan vaan kun tapaa pitkän ajan jälkeen (yli viikko) niin voi Jännyyden huippu millaisia ääniä koirasta voikaan lähteä;D ja kiemurtaa, on ihan sekaisin 10 sekkaa... Aina yhtä ilahduttava, hämmästyttävä ja rakas reaktio, naama hymyyn, toimii!

Minulla jää Mimmi sellaiseksi haamuksi verkkokalvolle, nyttenkin, vaikka koira ei edes käynyt pesässä, niin näen sen vilaukselta silloin tällöin, saatan kommentoida ajottain kuin olisi kuulolla. Näköhalluja eniten, oikein viihdyttäviä. Oikeasti. =) 

Olin kuitenkin perjantai-iltapäivästä asti tekemisissä, silitin ja paijasin viikon vajauksen ja kahden eteen=) Koira tykkää kun saa mun kanssa laatuaikaa, lähes kokoajan on huomio koirassa, palvelen ja leikin, olen ja nautin siinä missä koirakin. Suurin osa toki bondaamista eli koira makaa lattialla/vieressä ja minä rapsutan, silitän, puhun lapsikieltä (ai että ärsyttää kun en hallitse efektiä, däämn:) Lapsille en puhu sitä.) Vähemmästäkin jää tuohon tajunna reunoille ja koira kun  on, niin ryntäilee kentän poikki tai makaa jossain, heh.

Nyt unille, jo alkaa väsy verottamaan, tuli käveltyä yli tarpeen, ajatellun ja halun, hyvää yötä.

Sus'

Taiteellinen Vuohi otti itselleen mustat vauhtiraidat...vai minäkö ne tein? 

Juu-juu, menosssa jo sänkyyn, hihihihih...