maanantai 10. toukokuuta 2021

Runomuotoista häröilyä

Aakkoskalastajan Viimeiset Sanat


Hän ahkerasti äärellä virran -

virvelöi, perhostaa, ja verkkojaan -

silmut pienet, saalis suuri!

Kertakahmaisulla,  kokonainen novelli?

- Tulis edes keskipitkä 

    runontekele, 

                      Voi Perkele!


Kadonneet kirjailijain suurten teoksiin 

jotka pölyyntyen hyllyissään 

palkintoineen unohtuu, vaihtuu

ajat, aiheet, valheet tutut uusiksi,

kirjoitetaan.


Hän yhä kalastaa, aakkoset pakkaa,

 järjestelee kirjaansa mustaan.

 Rustaa kynällään käsin, sanain joen 

saaliin, tuoreet ehtii aamulehtiin.


Työtä! yötä myöten loputon,

tarve aakkosten, 

sulo- , kiro-, ja tavansanojen,

anteeks'pyynnöt, käskyt kirjatut

..siis kokolailla, kaikki jutut.

Painetut, printatut, kaiverretut

ihoon, kiveen, kylkeen haudan.


Kuvailepa maisemaa, kesäisen yltäkylläistä, spektrin kaikki värit sateenkaarissa, pilvien harsolautoissa, heijastuneena peilikuvana järven pinnassa....ilman kalastajan sanasaalista....niin oleellista.


Eikä sielua suomalaisen, sanat ulkomaiset...

Henkiin herätä, jätä lohdunsana, ...tai kaksi,

suonesta Suomi-neidon, maisemasta metsän, maan

sanat Väinön loitsujen, Sillanpään nobelkin, sekä

säkeet  Saarikosken,  kera vanhan viinan hajun

vie tajun, tai laajentaa...   . 


Päätalo miljoonilla sanoillaan

Huovinen juonella hauskuuttaa

Paasilinnaa  hymyillen odottaa

Pulkkis-Riikan lyyrisyys, lie Rajaton

Kiven Veljekset aina ajaton?

Entä onko kanttia, Minnaa mainita, 

kielellä enklannin?


Saalis Aakkoskalastajan, viimeinen

joelta Tuonelan, lautturi kurkusta hopean,

saa ja sanansa viimeiset, kalastaa...

Aakkosvanhus jo arvaa:

" Ahdin Kostaja!"


(Eletyn elämän viimeisen päivän saalis-sanoista koostetun tekstin otsikkosanat)


Elvis140421tellen

***


Huvituskuva - Taideteos nimeltään
Ajatonta Kilinää
Teos on valittu ensipalkinnoksi
Neuloosiin Sair..Riemastuneet ryn
Vuoden Puikottajalle



Pupurunouden viimeisin edustaja, Jänis B. Metsäläinen, kirjoitaa seuraavaa:

Pupupoeettisen näkökulman puute aiheuttaa porkkanaation, jonka seurauksena


-sanailu, runoilu, kirjaillut tassutöppöset!

sekä 

-Päivän Puputtajan rikaskielisyys..


vähenee, kärsii, kitkeytyy, kadoten.


Pois päivän puheenparsista,

pöydistä keskustelijain.


Kynät kirjoittajien, niitä vierastavat

alkavat 

ulkomaan eläimet saada sanojaan 

suomalaiseen pupuaariaan!!!


Tämän sukupolven pupupopulaation perintö,

se onko tässä, tämä ja näin! Jääden muistuttamaan

tuohoutuneiden unelmien ylöskirjaajaa

sanoista Suomen pupujen,

jorinoista jänisten, 

cityn ja metsän sen,

mi' pupumaa on!!



Vetoan poliitikoihin, kyldyyriministeriöön, stipendirahastoihin ja säätiöihin: -Nyt panostusta suomalaisen pupusanaston varastoon, varoiksi päivien tulevien, kun kuule en, kieltä Suomen pupujen!!

Julkaistu Metsän Viestissä.



(:D)


Sus'



Kuopiolaisen Henry's Pubin jäähyväisjamit, 
itseäni kiinostava Sakari Kuosmanen 
aloittaa ajassa 56:30
Rakkauden haudalla ja Ihana elämä,
aivan loistavia biisejä!!!!!











4 kommenttia:

  1. Kirjaimet....sanat saavat vauhtia rikkaan mielikuvituksesi myötä.:)

    VastaaPoista
  2. Tuo eka on kuin mulle tehty. Vaikka novellit ja runous ei olekkaan ihan meikän heiniä. Kalastus kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osui ja upposi, seuraava A5, A6, A7....
      Teikä puputtaa nyt kiltisti runojen vihreää, saa ruokaympyrän kierrettyä..=)

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)