Pink Floydilta voisi soittaa niin monta eri biisiä vaan valitsen Motherin levyltä Wall sillä olen sitä soittanut trubaduurisetissä. Yksi soittokerta on jäänyt erityisesti mieleen - olin Ylä-Ruthilla, Jyväskylän kulttuurikapakassa yläkaupungilla, ja siinä iltapäivää istuttiin, kupiteltiin, kapakassa oli noin nelisen kymmentä ihmistä (tapahtui 1997-99, en ihan tarkalleen osaa sijoittaa).
Aloin soittamaan biisiä hiljalleen, kaikki hiljentyi sitä kuuntelemaan. Pelasin dynamiikalla eli voimistin pikkuhiljaa intensiteettiä ja välillä laskin, lopputulema oli kaikkien ihmisten herpaantumaton kiinnostus. Kun lopetin biisin, siinä lauletaan ihan viimeiseksi: Mother did it need to be so high? ja loppusointu, niin kapakkaan laskeutui täydellinen hiljaisuus joka kesti viitisen sekuntia ja sitten aivan älytön huutomyrsky/alpoodit, jengi oli aivan pähkinöinä ;D
Ja niin oli artistikin, yksi parhaista vedoista ikinä...ja loppuilta juotiinkin sitten muiden piikkiin, hetkellinen suosio oli mittavaa, kolikoitakin keräsivät kolmatta kymppiä. Olin otettu ja olen vieläkin oloissani kun muistelen tuota live-esiintymistä.
Ja biisihän on aivan täydellinen!!!
Sus'
P.s. Voisi luulla että tarkoituksella mutta en..ihan vahinko että osui biisi näin äitien päivän alla eli huomiselle Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille, omalle jo hengeksi muuntauneelle täytynee kuiskia tuuleen, kai ne perille menee...;)
Mukava kuulla aina kappaleisiin liittyviä muisteluita! 👍🏻 Hyvä bändi ja kappale. Eilen mietin päivän valintaa näin erikoisviikonlopulle ja tuli mieleen vain Mutter, mutta onhan tämäkin tosiaan. Saa nähdä löytyy Mutteria keneltäkään. 😄
VastaaPoistaRammsteinin mutsi on kyllä tosiaan ajankohtainen;D
PoistaMuistojen takiahan ne kappalaeet päähän jää, jokin tunne sitoo biisin johonkin paikkaan, aikaan, henkilöön.
Top of the world-tunteita kannattaa vaalia ja muistella.
VastaaPoistaLoistokappale loistoyhtyeeltä.
Vastaan 4 x kyllä.
PoistaMun täytyy kertoa kauhea tarina Pink Floydiin liittyen :D
VastaaPoista2005 tai -6 oltiin Roskildessa ja siellä oli festareiden vikana pääesiintyjänä Roger Waters, joka soitti kaksiosaisen keikan: ensin tunnin omia biisejään ja sitten väliajan jälkeen The Wall -albumin kokonaisuudessaan.
No, me oltiin oltu festareilla melkein viikko, ja kaiken riekkumisen, valvomisen sun muun jälkeen todettiin puolessa välissä ekaa settiä että tän Watersin biisit on muuten ihan saatanan tylsiä eikä me oikeastaan jakseta odottaa sitä The Wall -settiä, kun ei PF ollut meille kenellekään mikään Juttu. Niinpä me lähdettiin leiriin nukkumaan.
Toisen kaverin isä on hirvee Pink Floyd -fani ja oli tämän kuultuaan pitkään aivan pöyristynyt :D :D :D
Olisin ehkä jäänyt mutta sinänsä en paheksu. RW on itsekseen jotenkin niin karun kuuloinen, ja jos soittaa vain omia biisejään PFn tuotannosta niin aika ahdistunutta, angstista ynnä muuta paskaa täynnä olevia biisejä. Ymmärrän toki niiden synnyn syyn ja asenteen mutta PFn kanssa ne meni sopivana vastapainona sille ajoittaiselle umpitutkailulle. Itsekseen on jotenkin vajaa versio oikeasta, oikea ilman RWtä ei kuulosta vajaalta.
PoistaKääk!! Vilkkumaa oli eilen telkussa, katsoitko? Kipakka versio Satumaasta, tykkäsin.
Tämä on hieno biisi kaikessa raakuudessaan. En ole oikein Pink Floyd fani, mutta olen oppinut/kasvanut tykkäämään jostain tuotannosta löytyvästä. Minäkin olisin varmaan mennyt nukkumaan Roskildessä... :D
VastaaPoistaPinkiä ei kannata kuunnella, se kannattaa kokea, laittaa soimaan ja kun loppuu ja havahtuu niin miettii mitä fiiliksiä nousi. Es Wish you were here levy tuntuu yhdeltä biisiltä jossa kaivataa, haahuillaan, huokaillaan, katsotaan kauas. Livenä taas olisi niin perkeleen visualinen että lähtisi taju;)
Poista