keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Runon muotoon kirjattu juomattomuuden muistilappu: -Tämä takia...

 ...tai siis, ..äh kun tämä termi on niin pitkä eli humalahakuisen juomisen lopettaminen, en nyt ihan juomattomaksi herkeä. Jos kerran meni 36-37 vuotta alkoholin oikean käyttämisen opetteluun henkilökohtaisella tasolla niin olisihan se ihan hitsin typerää olla nyt ottamatta sen verran kun sopii, ettei nouse päähän eikä jatku, ole pakollinen jne. 

Tätä aspektia en ole koskaan ymmärtänyt AA-klubeissa ja AN-kerhoissa. Kaikki se tieto minkä olet kerännyt aineista, se pitää käydä läpi ja tehdä aiheelliset johtopäätökset. Pitää itsensä kanssa sopia rajat, niiden poikkeukset ja sääntörikkomusten seuraamukset (es. jos tupeksin kuukauden kokonaissaldon kanssa niin kiellän karkit ja niitä sa ostaa vain niillä rahoilla joita saa kerätyistä panteista, vietin keväällä karvaan kuukauden=)

Sen jälkeen voit käyttää/olla käyttämättä, se on ihan ikioma päätös. Nämä klubit sen sijaan pysäyttävät oppimisprojektin, lyömällä jarrut kiinni. Rakennetaan ihan itse se seinä johon raittius joku päivä ajaa päin, kuskin nauraessa hulluna, itsensä päänkiristämisestä sekaisin. "Jos juon yhdenkin niin koko maailma hajoaa", tätä hoetaan itselle, toisille, omassa ryhmässä, AA-bileissä, naamat irvessä todistetaan jotain sellaista jota kukaan ei ole missään pyytänyt todistamaan - että selvinpäin voi olla hauskaa. Alkoholi ei ole hauskan ainesosa joten sen puuttuminen/esiintyminen ei vaikuta hauskuuteen. Hauskaa on jos joku hauskuuttaa tai on vain muuten hauska meno. Joskus hauskuus pääsee irti koirien ska-bileissä, kaksijakoinen haukkutahti (2/2) saattaa olla kakofonista jonkun korvaan mutta ska soi ja koirat haukkuu joten eiköhän ne karavaanitkin kulje;D


Tähän väliin ska-versio Take on mestä (A-ha)

Jos alotat jokaisen opäivän sanomalla olen alkoholisti niin olit sitä tai et, sinusta tulee sellainen. Tätä perustellaan sillä että sitä ei saa unohtaa hetkeksikään ettei retkahda keppanaan ja taas meni kymmenen vuotta selvinpäin, tiilitalo, ero, kaksi lasta ja katuoja.. Pakko sanoa jo yhteenvetona että sitä saa mitä tilaa ja rapiat päälle?


Ja kaikki tämä yhden kaljan jälkeen?

Eräs tuttu alkoholiongelmainen on Mäen Olli, toimii ja työskentelee JKL:n Katulähetyksen eräässä asumisyksikössä. Hän sanoi että hän päättää joka aamu juoko hän vai ei. Yleensä siis toteaa että enpä taida ottaa, ei maistu. Ja niin menee päivä kerrallaan (jos en muista väärin niin ekaan neljään vuoteen tuli yks päivä jolloin sanoi että juo, meni se muutama kk, sitten olikin yks repsahdus myöhemmin, muutoin on toiminut yli 20 v). Ei unohdu asia mutta ei ole painettakaan mikä kasautua verrattuna siihen olen alkkis-hokemaan. Joku asiaanperehtymätön heittää nyt siellä että ei voi olla parista sanasta kiinni. No kyllä voi jos ne sanat sisältävät asenteen, pos/neg ja niitä hoetaan joka päivä. Se on itsensä psyykkaamista ja psyyken ollessa kyseessä taito kannattaa opetella huolella ennen kuin käyttää, tai käyttäähän sitä huomaamattaan,. Kaikkihan me vaikutetaan toisiimme, manipuloidaan toisiamme tietoisesti tai useammin tiedostamattomasti.

Itsellä kesti sen asian psyykkaaminen, rajojen rakenteen rakentelu, repsahdukset (on tärkeää määrittää montako kertaa saa repsahtaa, ainakin yksi on oltava, muuten rakennat AA-seinää), rangaistukset, mahdolliset apua antavat ihmiset, ja kaikkea sen sellaista sekalaista dataa ja toimintaa noin puolitoista vuotta. päätin 2017 joulukuussa että se kännääminen loppuu. Polkupyörävarkaus heti tammikuun 13. 2018, siis 50-v syntpäivänä oli aivan järisyttävän paha takaisku, se vei minut muutamaksi kuukaudeksi niin saatanan pimeään että demonejakin pelotti.Eihän se tekona ollut iso, onhan noita pyöriä hävinnyt, ajoitus vain oli niin järisyttävän merkittävä kun olin siinä pari viikoa jo lillunut tulevassa selvässä tulevaisuudessa ja usko ihmiseen, itseen ja muihin oli korkealla. Prkl! Nousee vieläkin iivölassreipsbikethieves -manaustunnelmat. Paloi musta tuli ja sielua hirvitti kun mies joi ja manasi. Olen silloin tällöin käynyt syvällä, jos on lennetty korkeallakin vaan kun kerran putosin syvälle ja pohjaan niin en alkanutkaan nousta ylös vaan putosin taivaalle!!! Siis meren pohja petti, avautui reikä ja minä putoan kiihtyvällä vauhdilla kohden sinisiä aaltoja joiden alla olin hetki sitten lillunut.

Oli aikaa tasan vähän tai vähemmän, opetella lentämään ennen kuin kosahtaa mereen. On muuten aivan sama kun putoaa kilometreistä ja vauhti ehtii kiihtyä, törmääkö veteen, asvalttiin  tai vaikka mutakuoppaan. Pysähtyvän vauhdin energia murtaa joka ikisen luun sisälläsi.


Sattuneesta syystä täydellinen biisi
edelliseen empiiriseen kokemukseen.

Heureka!  No ei. Ei lamppuja, tajusin vain levittää käteni siiviksi ja muutuin kotkaksi. Helppoa kun osaa ja tietää, ihan hirveän pelottavaa ja ahdistavaa kun se tapahtuu sinun psyykeessäsi ja olet osittain valveilla/osittain unessa/vähän psykoosissa/tuhannan paskana fyysisen kunnon osalta, psyyke kasassa mutta erittäin väsy ja keikut valaistumisen ja hulluuden harmailla alueilla, niillä yhteisillä raja-alueilla. Mielestäni se ei ole veteen piirretty viiva vaan alueet jotka menevät osittain päällekkäin jolloin on/tai on olematta, sekä hullu että nero.


Mutta nyt se runo, johan tässä jaarittelinkin, tosin nyt on asiaa ja seison sanojeni takana, Näillä taktiikoilla ja menetelmillä on päästy eroon maanis-depressiivisyyden depressiosta, käyty läpi lähes kaikki erilaiset keskushermostoon vaikuttavat aineet ja niiden koukut (olen useampi -isti jos alan yksilöimään, helpomapaa sanoa että kokkelia en ole vetänyt, se on tylsää kamaa), lopettanut humalahakuisen juomisen, ollut koukussa ed mainittuihin kemiallisiin aineisiin ja nostanut itseni kuiville ihan omin avuin. Tästä olen oikeasti ylpeä vaikka se enemmän luonteenpiirre onkin - olen ollut psykiatrisessa hoidossa kerran: kaksi viikkoa Kangasvuoren sairaalassa (ai niin, itsemurhaamisestakin olen selvinnyt ja eroon päässyt, tähän hirttämiseen tarvitsin apuja ja menin lekuriin ja osastolle)

(ei hitto, lähtee ihan lapasesta kokoajan sanat, ei vaan voi olla kirjoittamatta kun tulee juttua mieleen mutta nyt!! se runo:)


Humalahakuisesta juomisesta poisoppimisesta:

(lausuu hän, todistain: -Selkäranka ei liukene alkoholiin)


Kusen tuuleen uhallanikin, unohtaen, kusen kaverinkin

Kännissä selitys merellä ei käy, näy järjen hiventä


- lorussa tässä vaan hihasta ässä -


Rukoilen armoa, anteeksiantoa, kadun huolella, itkenkin!

Sitkeässä kiireessä pääsee läpi, lyhyenläntä omatuntoni


- kirkkaalla viinalla sumenee -


Lupaan! Otan opiksi! ... jo junassa unohtaen!

Taas riemu raikaa, taikaa yön kun etsitään


- Tuhannen kännissä se löydetään;O -


Varmuuden vuoksi salaisuus paperille, heti ylöskirjataan.

Aamulla harakanvarpaita luetaan, kirotaan känniä huutaen!


- matkalla uuteen jo ollen, kännäten -


Tämä tarina on tosi, vettä ei juotu edes lantrinkina!

Piti olla itse hauskuus, liekö jossain panttivankina,


- takuumiehenä humalan tuhojen -


Viimein opin, juuri ennen kuolemaa...

-Heiluvan viikatteen, selvinpäin kohtaan!!


(- jos se Jumala sit anteeks’antaen….)



Elvis051020tellen



Sellainen tietoisku tälle viikolle, oppikaa ja/tai viihtykää, tarinat psyykeeni testaamisesta, voimistamisesta ja yleisestä kuosauksesta ovat kokolailla mielnkintoisia ihan vain siksi että ne tapahtuivat minulle, minun päässä ja petäjäistä ei ol tarvinnut juttuihin laittaa, todellisuutta on joskus päinvastoin karsittava kun osa tapahtuneista on kertakaikkiaan älyttömän kuuloisia.

Mielenterveys ennen kaikkea, pitäisi olla, nyt saa hädin tuskin asioita esille. Lopettakaa se turha häpeäminen jos polla ei aina kestä. Aivot on lihas ja liika ajattelu nyrjäyttää pään siinä missä kilpaurheilu ihmisvartalon, ei ole terveen ihmisen touhua.



Sus'

4 kommenttia:

  1. Hyvä,että sinulla kohtuus toimii. Ja tietenkin syvä kunnioitus vahvaa luonnettasi kohtaan. Mutta (siinä se mutta taas tulee) älä tuomitse heitä, jotka tarvitsevat muita keinoja. Jokaisen on löydettävä oma polkunsa ja yritettävä pysyä sillä - ja mielellään ei ruvettava saarnaamaan, käännyttämään muiden teiden kulkijoita. Joku löytää onnen, joku rauhan, joku tottuu elämään kipujen kanssa. Jokainen tavallaan. Ja vielä pieni korjaus: harva juo hauskuuden takia. Harva etsii iloa. Moni etsii unohdusta. - Ugh! Olen puhunut. Terveisin Repu, maallikkosaarnaaja
    ps. Päivä kerrallaan on hyvä tapa kaikessa.

    VastaaPoista
  2. En halua muille saarnaya, haluan vaain tuoda systeemisssä olevan virheen esiin. Jokainen joka avun saa, oli sitten mikä firma tahansa, niin hyvä.

    VastaaPoista
  3. Kah, ollaankin molemmat tammikuun lapsia. Hyvä että on löytynyt tasapaino alkoholin kans - ittelleni se ei oo koskaan kauheesti iskenyt, join ekan kerran vasta 18-vuotiaana ja niillä reissuilla olin useinmiten kuskina muille, joten jäi vähiin. Sitte rupesin perheelliseksi jo 22v, joten harrasti viä vähemmän. Nykyään menee ehkä 1-3 siideriä kuukaudessa (puolet 0,33 purkista/ilta). Muutenkin vaikka on ollut enemmänkin tarjolla, niin muutaman jälkeen tulee jokin ei-enää -fiilis ja lopetan siihen.

    Musasta: osui ja uppos! Tuon Learning to flyn meinasin silloin valita PF:n kohdalla klassikoksi, on mulle kärkizipaleita niiltä. Take on mestä oli virkistävän hauska versio, alkuperäisestä tykkään ja oltiin muuten Oslos pitkällä vkonloppureissulla just kun A-ha veti uranpäätöskonserttinsa siinä 400m pääs meidän hotellista. 😊

    VastaaPoista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)