tiistai 13. lokakuuta 2020

Sus' palautuu normaaliin

 Oi Onni, älä jätä!! Miksi minut hylkäsit, rakkaimman lapsesi, ihanimman elukkasi, sutesi jätit vaeltamaan syksyn kylmään ja pimeään, yhyyyyy...nyyh!!


Olevaisen elon rytmin kiihkeys.

Eli siis normi-ihmisen ilmaisemana -  en koe enää itseäni niin tolkuttoman onnelliseksi kuin tuossa aiemmin. Meni pari viikkoa kuin siivillä, ikinä ole ollut niin hyvää fiilistä niin pitkään... . No on, itseasiassa aina silloin tällöin, nyt kun peilaan tuntojani ja historiaani. Mut silti!


Ilmestyksenomainen kohtaaminen Nazarethin tiellä.


Nyt taas ärsyttää ne asiat jotka ärsyttivät ennenkin, mikään ei siis varsinaisesti muuttunut, olin vain ikäänkuin lomalla itsestäni, arjestani, normaalista. 


Pane soppaan pippuri? 
No ettei se happane!


Toisalta, nyt kun tiedän millainen olen onnellisena, en siis ole vain ylen tyytyväinen, niin osaan sen erottaa ja kun sen kohtaan niin voin alkaa nauttimaan suoraan eikä kuluttaa aikaa ihmettelyyn että mikäs fiilis se tämä on. Onnellisuuteni on siis määritelty ja kun määreet ja aikajana kohtaavat, iskee onnellisuus, ah ja voi!


Revin itseni irti arkipuuhista!

Kaikkea sitä oppii ja ymmärtää kun vanhemmaksi tulee, ikä oppia kaikki!


Sus'


Laukaus pimeään - Taatun tuttua ja turvallista,
päätä seinään kuten on jo kohta viiskööt vuotta paukuteltu!!
AcSalama on ikuinen!!!



4 kommenttia:

  1. Onni olkoon osanasi, elämäsi retkellä, tai jotain sinnepäin kirjoteltiin muksuna muistovihkoihin. Sopi nyt mainiosti repliikiksi tähänkin. Täydestä syrämestä <3 Possu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Possu<3 meinasi kommentointi unohtua kun olen pukannut postauksia tiuhaan lähiaikoina=)

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)